Avaruusfyysikko Minna Palmroth: Mihin ohjaamme uteliaita tyttöjä? Varo logiikkavirhettä!
Avaruusfyysikko Minna Palmroth on kyllästynyt siihen, miten tyttöjen kiinnostusta ohjataan yhä pääosin nukkeihin ja hoiva-alalle. Ei ole mitään syytä, miksi tyttö ei voisi kiinnostua roboteista.
Miksi naisia tarvitaan teknologia-alalle?
Puolet maailman ihmisistä on naisia. Jos teknologiaa kehittävät vain miehet, on selvää, ettei kaikkien tarpeita tai lähtökohtia huomioida. On ihan turvallisuuskysymyskin, että naisia on mukana suunnittelemassa. Juuri luin siitä, miten törmäystestien nuket olivat miesten mittojen mukaan tehty.
Naisten olisi hyvä valita luonnontieteitä opiskeltavakseen myös ihan itsensä takia palkka mielessään.
Naisten olisi hyvä valita luonnontieteitä opiskeltavakseen myös ihan itsensä takia palkka mielessään. Yksi syy valita monista kiinnostuksen kohteistaan juuri teknologia tai luonnontieteellinen ala on naisvaltaisia aloja parempi palkka. Esimerkiksi Aasiassa näyttäisi, että parempi toimeentulo kannustaa naisia valitsemaan teknologia-alan hoiva-alan sijaan. Suomessa tämä trendi ei näy, vaan työelämä jakautuu täällä voimakkaasti naisten ja miesten aloihin.
Miten saisimme lisää naisia teknologia-alalle?
Stereotypioiden vahvistaminen lähtee jo lapsesta ja ohjaa tyttöjen kiinnostuksen kohteita. Luin oman tyttäreni iltapäiväkerhon lukujärjestystä maaliskuulle, ja siellä oli ohjelmassa: ”Tytöt harjoittelevat vuorovaikutustaitoja ja pojat tutkailevat avaruutta” – Espoossa vuonna 2013! Miten tällainen voi olla mahdollista? Uteliaisuus ei ole sukupuolesta kiinni, vaan se on enemmän temperamenttikysymys. Mihin ohjaamme uteliaita tyttöjä? Olemmeko ennakkoluulottomia vaihtoehdoissa, joita esittelemme?
En jaksa enää kuulla yhtään vanhempaa jauhamassa ”mutta minun tyttöni on kiinnostunut nukeista” perusteluna työelämän vahvalle sukupuolittumiselle.
Myytistä ”fysiikka on poikien ala” pitää päästä eroon. En jaksa enää kuulla yhtään vanhempaa jauhamassa ”mutta minun tyttöni on kiinnostunut nukeista” perusteluna työelämän vahvalle sukupuolittumiselle sekä sille, että naiset luonnollisesti valitsevat hoiva-alan. Kiinnostus nukkeihin ei sulje teknologiaa pois, se ei ole ristiriidassa sen kanssa, etteikö voisi olla kiinnostunut vaikkapa roboteista isona. Ei ole mitään biologisia eroja siinä mitä yksittäisen lapsen kannattaisi opiskella, erot yksilöiden välillä ovat suurempia kuin sukupuolten välillä. Jokin looginen virhe tapahtuu, kun argumentoidessa vedotaan aina omaan lapseen. Samankaltaista tapahtuu ilmastonmuutoskeskustelussa. Miten ilmastonmuutos voi olla totta, kun tänään satoi lunta? Fiksutkin ihmiset sortuvat tähän.
Avaruusala kehittyy ja kasvaa koko ajan. Nykyään työpaikoilla pohditaan mitä kukakin voi tuoda alalle, eikä olla niin kaavoihin kangistuneita ja väljähtäneisssä sukupuolirooleissa kiinni. Naiset rohkeasti mukaan!
Millaisia esikuvia sinulla oli lapsena? Entä nykyään?
Minulla ei ole oikeastaan ollut koskaan esikuvia. Olin aina enemmän luontoa ihmettelevä lapsi ja tilasin omilla viikkorahoilla Tiede-lehteä lapsesta lähtien. Syy miksi innostuin tästä alasta, oli luonnonilmiöiden ihmettely. Ihailen monia kollegoitani, jotka ajattelevat kirkkaasti. Minulla on siis esikuvien sijaan kokoelma inspiroivia ihmisiä eri aloilta, joiden ajatuksista tykkään.
En sovi perinteisen luonnontieteilijän laatikkoon. Eikä kenenkään muunkaan tarvitse.
En ole ensisijaisesti avaruustutkija, vaan tutkija. Opiskeluvalintaa aikoinaan tehdessäni löysin geofysiikan, jossa kaksi rakkauttani, maantieto ja fysiikka kohtasivat. Uteliaisuuteni ja ”haluan ymmärtää miten maailma toimii” -asenteeni kohdistuu nykyään paljon myös ihmisiin ja kulttuureihin. En sovi perinteisen luonnontieteilijän laatikkoon. Eikä kenenkään muunkaan tarvitse.
Valokuva: HY/Linda Tammisto
Haastattelusarjassa kuullaan asiantuntijoiden näkökulmia siitä, miten teknologia ja tasa-arvo liittyvät toisiinsa. Haastattelusarja toteutetaan osana Suomen UN Womenin viestintähanketta Innovoiden kohti tasa-arvoa.